Kalastus ja kalakannat Iijoella:

Iijoki on alueena erityinen suomelle ja sen pääuoma sivujokineen antaa rikkaita elämyksiä luonnosta nauttiville. Se on kuitenkin kuuluisin runsaista kalavesistään, jotka ovat helposti saavutettavissa autolla ja/tai pienellä samoamisella. Tässä osiossa listaamme muutamia tärkeimpiä vesistöjä, joita voimme suositella innokkaille kalastajille.

Iijärveltä lähtevä pääuoma laskee 250 metriä laskeva Perämeren joensuuhun ja se sisältää monimuotoisten eläin- ja eliökunnan. Vaikka joella on viisi voimalaitospatoa, on sen omat vaelluskalakannat onnistuttu pitämään elinvoimaisina aktiivisen suojelun ansiosta ja sen himotuimpia antimia ovatkin taimen, harjus, lohi ja siika.

Iijoen merilohikanta on Tornio- ja Simojoen lohen kanssa yksi kolmesta jäljellä olevasta alkuperäisestä lohikannasta, joka laskee Itämereen. Vaikka 1960-luvulla alkanut suojelutyö onnistuikin pelastamaan Iijoen lohen, se on nykyisin täysin viljelyn varassa, eikä lisäänny ollenkaan luonnostaan. Tämä johtuu siitä, että kaloilla ei ole kalatietä voimalaitoksien ohi ylävirtaan kutupaikoille, mutta tätä on yritetty muuttaa viime vuosina ja vuonna 2018 valmistuikin viimeisin kalatie, joka ohittaa Raasakan voimalaitoksen.

Iijoen yläosat ovat harvaanasuttua aluetta, josta alkaa idyllinen 20 kilometrin pituinen koskikalastusalue, josta voi löytää runsaasti harjusta ja taimenta. Metsätiet ovat autokelpoisia ja perillä odottavatkin hyvin otolliset perhokalastajan apajat. Alemmaksi juoksulle edetessä joen varrelta löytää kauniita kylämaisemia ja rantaniittyjä, jotka tarjoavat kulttuuria alueella vieraileville. Seutu soveltuu kalastajien lisäksi myös retkeilijöille, sillä laavu- ja tulentekopaikkoja on useita.

Korvuanjoen ja Näljänkäjoen alueella Iijoki ja sen sivujoet tarjoavat yhteensä 100 kilometriä pitkän kalastusosuuden. Yhteisluvallisella, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun seudulla sijaitsevilla kalastusseuduilla useat kohteet ovat tavoitettavissa autolla ja sen yli 60 koskipaikkaa tarjoavat Iijoen tapaan taimenta sekä harjusta. Jokialuetta oli ennen tukkien uiton vuoksi perattu, mutta niitä on sittemmin kunnostettu myös lohelle suotuisammaksi. Alueen kalakanta on myös suurimmaksi osaksi luonnollista, koska istutuksia ei ole tarvittu useaan vuoteen. Tästä johtuen kalastusluvilla on tiukemmat ehdot, toisin kuin Iijoen istutetuilla kalastusalueilla.

Joen keskiosan kalastusalue on noin 53 kilometriä pitkä ja se sisältää useita koskia, nivoja sekä suvantoja. Virtaavilta osuuksilta voi tavata joen yläosan tavoin harjusta ja taimenta, sekä suvanto-osuuksilla törmää haukiin.

Livojoen erämaiset maisemat ovat harjus- ja taimenperhostajan rauhaisa pyhäkkö ja sen alaosa on sallittu myös heittouistelulle. Alue kattaa Mäntyjoen sekä Posion Livojärven ja Pudasjärven Ylimmäisen Lehmikosken. Kalastajalle seutu tarjoaa 40 km kirkasvetistä jokea. Pyydyssuvanto kattaa 7 km osuuden (välillä Kuusenpukan kämppä – Jokipolven kämppä), josta voi narrata joen alkuperäistä siikaa, ahventa ja haukea.

Pudasjärven länsiosassa sijaitsevilla Kipinän koskilla on 10 kilometriä pitkä, yhtäjaksoinen koskiosuus, joka soveltuu erinomaisesti kalastuksen ohella myös retkeilyyn ja melomiseen. Alueella toimii myös Kipinän Kalastuskeskus, joka sijaitsee 30 km Pudasjärven keskustasta tai 60 km Oulusta. Keskuksen avaimet ovat vuokrattavissa Pudasjärven kaupungilta tai Niemitalon Juustolasta. Koskista voi kalastaa ahventa, taimenta, haukea sekä harjusta.